Sohvanvaltaaja

Jasun uusi lempipaikka on sohvallamme, ja hieman vielä tarkennusta... sohvatyynyn takana tai sen päällä :)

Mikä ilme... "Onko tämä muka luvatonta?"

"Ähää, menen kuitenkin"

"Uskokaa nyt, tää on niin hyvä paikka köllötellä."

Talkkarin apulainen

Tyttöä odotellen...

Tänään oli todella kaunis ilma, joten Jasu päätti kutsua tutun Pessi tytön treffeille omalle pihalleen. Treffiajaksi sovittiin klo 17.00, mutta Jasu ei malttanut millään pysyä sisällä, vaan odotteli tyttöä kevätauringossa jo klo 16.30.

"Tulis jo pian... aina noita naisia saa odottaa"

Noh, odotus palkittiin...

Aika sälli...

Voi miten aika rientää. Perjantaina Jasu poika täytti jo 14 viikkoa. Kokoa ja vauhtia alkaa olla jo sen verran, että poikaa voisi kutsua jo sälliksi. Ja viikko on pitänytkin sisällään melko sällimäistä meininkiä.

Jasu rakastaa autoilua, jopa siinä määrin, että jos vain erehdymme lähtemään lenkille parkkipaikan poikki, on Jasu ryntäämässä jo autolle. Lieneekö pojan mielessä rallikuskin ura vai laiskuus... olisiko siis tuo lenkki mukavampaa tehdä autolla ;)

Valmiina matkaan

"Saanko ajaa? Testasin jo rattia".

"Hei tulkaa jo, lähdetään"

Eikös ole kuskilla melkoisen kokoiset tassut. Kyllä niillä jo rattia pyörittelisi.

Alkuviikosta kun oli vielä hieman lämpimämmät ilmat, Jasu suoritti pihavahti tehtävää.

Loppuviikosta käytiin Kupittaalla katselemassa jalkapallon peluuta.

Siinä oli kyllä ihmettelemistä, kun katselijat tarpoivat lumessa, ja

pelaajat juoksentelivat viheriällä nurmella.

"Nurmi, mikä se on" kysyi Jasu, talvenlapsi

Kupittaan kentät innoittivat sen verran,

että amerikkalainen jalkapallo oli kaivettava esiin.

Sällin teräville hampaille oli keksittävä jotain muuta pureskeltavaa

kuin minun tai Pekan kädet. Tästä riepoteltavasta lelusta löytyi ainakin

pieneksi hetkeksi apu. Ainakin sen verran, että pienet haavat ehtivät parantua ;)

Jasun viides viikko Littoisissa

Jasu - talven lapsi sai kokea alkuviikosta kevään tuloa. Kaunis aurinkoinen kevätpäivä oli sulatellut lumia ja lenkille lähtiessämme se tapahtui... äkkipysähdys...  IIIIK... vesilätäkkö. Kun tassut upposivat floskaan ja veteen, liike pysähtyi. Jasu ei suostunut ottamaan askeltakaan. Mihin oli kadonnut tuttu turvallinen lumipeite tassujen alta. Siinä saatiin jaaritella liikkeelle lähtöä. Mihinkään ei liikahdettu ennenkuin taskusta otettiin karkki esiin. Sen jälkeenkin tosi huonosti, kaikkia lumipeitteitä hakien ja lätäköitä kiertäen :)

Keskiviikkona suunnattiin taas "lastentarhaan". Tarhailtaan saapui tuttuja sekä ensikertalaisia. Vauhti oli taas melkomoista, mutta pennuilla oli hauskaa.

Taustalla oleva "aikuinen" oli kauppareissulla ja
taisi olla hieman kateellinen meidän leikeille.

Tarhareissun jälkeen iski uni.

Perjantaina Jasu täytti 13 viikkoa ja samaisena päivänä suuntasimme matkamme eläinlääkärille toiselle penturokotukselle. Nyt on sitten rokotukset kunnossa, eikä lääkärille toivottavasti tarvi mennä toviin. Lääkäri suoritti pöydällä pikapuolisen tarkastuksen. Painoa oli kuulemma tullut mukavanlaisesti, mittari näytti 9,8 kg. Peräpäässä kuulemma saisi olla hieman enemmän tavaraa suojaamassa, mutta vaikeetahan tuota ruokaa on suunnata yhteen paikkaan ;) Energiaa näyttää myös olevan, totesi lääkäri... kunhan vain tietäisit koko totuuden ajattelin... tämä oli vasta sitä "vieraskoreutta" :) 

Jeeeeee, sanoi Jasu, kun pihalle oli satanut noin 20 cm lunta. Jälleen saa juoksennella lumessa, eikä niissä ikävissä vesilätäköissä.